Luottamusta kaveriin ja ystävään on mitattu erilaisissa olosuhteissa kautta aikojen. On kehitetty erilaisia luottamustestejä, jotka auttavat vapautumaan epäilyksistä toista kohtaan. Kaikki myös tietävät, että tosipaikan tullen vasta luottamus punnitaan. Yksi luottamuksen osoituksesta on myös partaveitsellä toisen parran ajaminen.

Olin läpikulkumatkalla ystävän kautta juhliin. Juhlat vaativat muodollista pukeutumista ja siitä syystä myös piti turpa huolehtia puhtaaksi ylimääräisistä jouhista. Ystävä lämmitti saunan ja aloitin parranajon valmistelun hyvillä löylyillä ja useilla jäähyillä kirpeän viileässä ilmassa. Siinä lauteilla turistessa huomasimme molemmat olevamme Movember -aatteessa mukana hauskannäköisillä partamuotoiluilla. 

Erinomaisten löylyjen jälkeen otin matkavarusteista esiin partasudin ja La Tojan partavoiteen sekä Dovon partaveitsen. Olin ollut koko viikon enemmän ja vähemmän reissussa, joten olin unohtanut stropata veitsen kotona, mutta onneksi sanomalehteä riittää. Veitsen sai stropattua näppäristi kivitasolle asetetun sanomalehden päällä. Omaa partaa ajaessa partaveitsellä ystävä osoitti omalla tavallaan vahvaa luottamusta minua kohtaan. Hän kysyi ajaisinko samalla hänen kasvot ja rajaisin movemberit kuntoon. Hänellä movemberit alkavat viiksinä ja menevät leukapieliä pitkin luontevasti osaksi pulisonkeja. 

Dovon olin juuri viikko sitten hoonannut älyttömän teräväksi. Kysyin vielä varmuuden vuoksi, että oletko aivan varma siitä, että haluat minun ajavan viiltävän terävällä veitsellä sängen pois. Ystäväni piti päänsä, joten ei auttanut muuta kuin tehdä lisää vaahtoa hieman ja alkaa sutimaan vaahtoa toisen naamaan. Toiselta parranajaminen on siitä erikoinen asia, että Suomessa ei ole partureilla miesten parranajokulttuuria oikeastaan. Hyvin harva meistä on ollut amerikkalaisessa parranajossa saati antanut toisen ajaa parran. Parranajo on todellinen tee-se-itse tapahtuma.  

Keinutuoli sai toimittaa parturintuolin virkaa ja parranajo tapahtui luontevasti olohuoneessa, missä oli hyvä valaistus. Ystäväni oli kasvattanut aika pitkän sängen, mutta olin luottavainen Dovon terävyyteen. Siinä missä omia kasvoja ajaessa joutuu miettimään otteita partaveitsestä, niin sama pätee myös toiselta partaa ajaessa. Hankalin kohta on leuka, varsinkin, kun suupielistä jatkui leuan molemmin puolin kalapuikkoviikset. Ajotulos kaulalla ja poskilla oli kohtuullisen hyvä, mutta juuri leukaan jäi hieman sänkeä, varsinkin leuan kärkeen. Itse jäin miettimään olisiko hieman kapeateräisempi partaveitsi tehnyt parempaa jälkeä ketteryyden vuoksi. Ystävän sänki vaihtaa myös jatkuvasti kasvusuuntaa, joten se toi myös oman haasteensa. 

Muutamaa naurukohtausta lukuunottamatta parranajo sujui näppärästi ja ystäväkin selvisi ilman haavoja parranajosta. Leukapielissä missä movemberit olivat pisimmällään oli tuntunut välillä nyppimistä, kun rajasin partaa mikä oli toisaalta odotettavissa. 

Kysymys kuuluu antaisitko sinä ystäväsi ajaa partaveitsellä kasvosi tai uskaltaisitko laittaa partaveitsen toisen kaulalle?