Kanadasta saapunut paketti sisälsi paljon odottamiani parranajotuotteita. Joululahjaksi oli vielä tullut partavoideputkilo, joka ei tilaukseen kuulunut. Jouduin hillitsemään itseni etten siitä paikasta juossut vessaan tekemään ensimmäistä ajoa. Maltoin mieleni vaikka kutkutus sisuksissa oli valtava. Päätin tehdä kaiken aivan rauhassa ja ajan kanssa. Kävin lenkillä perheen kanssa ja aloitin saunan lämmittämisen.

Istuin saunassa kaikessa rauhassa, antaen parran pehmetä, kasvoilla oli jouluaatosta saakka kasvanut parransänki. Mietin hiljaisuudessa kaikkia niitä asioita, joita olin lukenut ja opiskellut netistä. Pian olisi aika soveltaa tietoa käytäntöön.

Pesin suihkussa kasvot huolella, iho tuntui pehmeältä ja kostealta, juuri oikealta parranajamista varten. Oli aika lukittautua vessaan.

Olin käynyt saunassa ollessani tauolla täyttämässä kulhon lämpimällä vedellä ja laittanut sen lämmintä vettä täynnä olevaan lavuaariin. Partasuti oli likoamassa kulhossa. Kaadoin kulhosta veden pois ja puristin partasudista ylimääräisen veden pois. Aloin pyörittämään sutia partasaippuan päällä kevyin pyörivin liikkein ja välillä pumpaten. Koitin muistella ja arvailla milloin olisin ladannut tarpeeksi saippuaa sutiin. Sen jälkeen aloin tekemään lämmitetyssä kulhossa partavaahtoa lisäämällä pieniä määriä vettä.

Saatuani vaahdon mielestäni valmiiksi levitin sen huolella kasvoille ensin pyörivin ja sen jälkeen pyyhkäisten. Partaveitsen käteen ottaminen oli jännittävä hetki, taitoin sen auki, katselin terää kunnioittavasti. Olin jo aiemmin päivällä testannut terän terävyyttä ajamalla hieman käsikarvoja.

Minua jännitti todella paljon asettaa terävä veitsi omille kasvoille ja kaulalle, tieto siitä että viiltäminen saattaisi aiheuttaa pahaa jälkeä tai ruman arven. Aloitin oikealta puolelta kasvoja ajamaan, posket tuntuivat helpoilta, kiristin ihoa ja liikutin partaveistä ja kättä yhtenä pakettina, hain oikeaa ajokulmaa pienin muutoksin. Oli suorastaan mahtavaa kuulla parransängen rahinan terävän veitsen katkaistessa sen.

Ajoin kolmella ajolla, ensin myötäkarvaan, sen jälkeen sivukarvaan ja vielä vastakarvaan, lyhyitä vetoja. OIkeiden otteiden löytyminen partaveitsen pitelemiseen tuotti päänvaivaa välillä. Otteen pitää olla tukeva, mutta silti piti saada oikea kulma, että partaveitsi pystyy parhaaseen leikkaustulokseen. Partavaahto pääsi loppumaan kesken kaiken, luulin tehneeni sitä tarpeeksi, mutta se riitti hyvin ainoastaan myötäkarvaan ajoon.

Ainoan haavani sain kun ajoin vasenta puolta kasvoista. Minulla on leukaparta ja veitsen kärki haukkasi partaan kiinni, joten aivan vaistomaisesti liikutin viiltävästi terää ja sain pienen 3-4mm haavan. Haavan saaminen ei sattunut yhtään, huomasin sen vasta verestä. Alupuikko auttoi kuitenkin saamaan haavan umpeen ja parranajo jatkui.

Sain 45 minuutin opiskelun jälkeen ajon valmiiksi. En pitänyt kiirettä, tein kaiken aivan rauhallisesti, sillä tieto terävästä partaveitsestä auttoi rauhoittumaan ja keskittymään parranajoon. En ole itseasiassa sitten teinivuosien ensimmäisen ajokokeilujen jälkeen keskittynyt niin paljon parranajoon!

Tämä märkä ajo oli kokemuksena jotain aivan erilaista kuin Gilletellä ja geelillä ajaminen. Se oli hetki minulle, partasaippuan tuoksu täytti vessan, keskittyminen ennen partaveitsen vetoa ihoa pitkin, rahina sängen katketessa, vaahdon levittäminen kasvoille. Minun oli pakko myöntää, olin koukussa ensimmäisen ajokerran jälkeen, juuri kun sain kaikki tavarat paikoilleen, niin odotin jo seuraavaa kertaa innolla. Ja ihoni ei ärsyyntynyt huolimatta ajon pitkästä kestosta ja partaveitsestä, Gilletellä ajaessa minulta kuluu n. 2 minuuttia aikaa koko toimitukseen ja ihossa näkyy ärsyytymistä. Aika mielenkiintoista eikö vain!

Itseasiassa tiesin vaahdotuksessa jonkin menneen pieleen ja se ei jättänyt minua rauhaan, joten oli pakko tutkia asiaa lisää ja tehdä uudestaan vaahtoa, vaikka en edes aikonut ajaa. Nyt sain vaahdosta ihanan kermaista ja ilmavaa. Olin unohtanut laittaa teelusikallisen verran lämmintä vettä partasaippuan päälle liuottamaan sitä.

Odotan innolla huomista ajoa.