Olin kahden päivän työmatkalla keski-Suomessa. Työmatkoilla hotelleissa minua uhkaa hotellikuolema, ei ole mitään järkevää tekemistä, kaikki on nähty ja tehty tutussa kaupungissa, mutta ei viitsisi pelkkää telkkaria katsoa. Tällä kertaa minulla oli parranajovarusteet mukana.

Parranajoni kestää edelleen 45-60 minuuttia, aika ei ole tärkeää vaan se, että keskittyy huolella. Älä jatka, jos et pysty keskittymään. Kävin nauttimassa hotellin saunasta ja pesin siellä jo kasvot kasvopesulla.

Hotellihuoneeseen päästyä vaahdotin parranajovoiteen kämmenessä ja siirsin juomalasiin. Sen jälkeen partavaahto kasvoihin ja kastelin käsipyyhkeen kuumalla vedellä. Sänkyyn löhöämään ja pyyhe kasvoille pehmittämään vielä sänkeä. Kun pyyhe alkoi viiletä oli aika palata vessaan ajamaan sänki. Kylpyhuoneen valaistus oli auringonvalon tasolla. Olisipa omassa wc:ssä edes puoliksi yhtä hyvä valaistus. Ajelin kaikessa rauhassa ja selviydyinkin ilman haavoja. Oli mahtavaa kun sain vain ajaa partaa ilman, että oven takaa kuului perhe-elämän meteliä. Ajotulos on poskilla lähellä vauvan peppua ja kaulalla muuten hyvän tuntuinen. Sänki poistuu jo sillä tasolla, että katsomalla ei huomaa heikommin ajettuja kohtia.

Luin, että 100 ajon raja olisi murtumispiste eli ajoon on tullut vakautta, laatua ja tasaisuutta. Matka on vielä pitkä, mutta hienoa tästä tekeekin se, että kaikki ei ole heti valmiina. Uuden taidon opettelu, omaksuminen, sen hiominen ja kehittäminen tekevät tästä todella herkullista. Olen kuitenkin sitoutunut toistaiseksi tämän hetkisiin ajovälineisiin, on turha kerätä ja hankkia uusia ennen kuin pääsee lähelle täydellisyyttä omistamillaan ajovälineillä.