Markettien hyllyiltä löytyvät partavaahdot eivät sovi minulle, ei edes sensitive-luokat. Sähköinen parranajokone repii sänkeä. Kertakäyttöhöyliä en ole edes viitsinyt kokeilla. Gillette hallitsee parranajon kulttuuria kaupan hyllyllä. Minulla on kihara parta, mutta ei vaihtoehtoja. Perinteinen kolmiteräinen höylä tukkeutuu kahden sentin vedolla.

Sen vuoksi olin kasvattanut tänä syksynä vaihteeksi kolme kuukautta partaa. Kihara parta on suttuinen, eikä edes kovin tasainen. Työnantajanikin huomautti ulkonäöstäni. Ajatus kuitenkin parran ajamisesta itse ei sytyttänyt. Parturini kanssa oli ollut useaan otteeseen puhetta amerikkalaisesta parranajosta. Hiuksetkin vaativat leikkausta, joten varasin ajan parturiltani amerikkalaiseen parranajoon ja hiustenleikkuuseen.

Istuin parturin tuolissa, kasvoilleni levitettiin vaahtoa ja sain aivan uskomattoman hyvältä tuntuvan kuumankostean pyyhkeen kasvojen peitoksi. Hetken päästä pyyhe vaihdettiin uuteen lämpimään pyyhkeeseen. Olo oli taivaallinen ja rentoutunut. Sitten oli aika ajaa parta, parturi käytti shavettea, eräänlaista partaveistä mihin saa vaihdettua terän. Itse sain vain olla ja nauttia, ensimmäinen ajo, toinen ajo, kolmas ajo. Parturin työ eteni tasaisesti, olin varma että niin monesta ajokerrasta iho varmasti ärtyisi.

Kun hän sai ajettua parran, niin kasvoille laitettiin kylmä pyyhe, olo alkoi virkistymään. Ja sen jälkeen oli luvassa jonkinlaisen voiteen levitys kasvoille, kasvohieronnan kera. Rauhalliset hierovat liikkeet kasvojen alueella, rentoutunut mieli ja kadonnut parta saivat hymyilemään koko päivän.

Ajotulos oli aivan hämmästyttävä, iho oli sileä kuin vauvan peppu ja ei minkäänlaista ihoärsytystä. Olin aivan ällikällä päähän lyöty. Mitä nämä pyyhkeet tarkoittivat, miksi voide ei kirvellyt kasvoillani, kun se levitettiin? Voisiko parranajon tehdä paremmin? Tai siis paljon paremmin. Voisiko pakollisesta pahasta tehdä jotain miellyttävää? Kysymysten tulva oli valtava, mutta onneksi internet tarjosi vastauksia ja partaveitsen metsästys alkoi.