Tänään pääsi korvien väliin kiire ajaessa partaa. Jostain syystä minulle tuli hoppu tehdä parranajo, vaikka olisin ehtinyt normaalilla tahdilla enemmän kuin hyvin. Tein vaahdon tosi nopeasti, stroppasin veitsen teräväksi vielä nopeammin ja aloittaessan ajamaan partaani, niin rauhoitin itseäni vetoja varten, mutta silti tein ne liian nopeasti.

Muutaman hyvän vedon jälkeen partaveitsi tuli liian jyrkällä kulmalla poskelle ja komea kolmen sentin vekkihän siitä syntyi. Onneksi on haavapuikko vielä tallella ja sillä painamalla verenvuoto loppui nopeasti. Loppu parranajo meni harmitellessa omaa noloutta. Pitäisihän se tässä vaiheessa jo ymmärtää, ettei veitsen kanssa hosuta!