En ole hoonauksen jälkeen ajanut partaani ja se olikin kasvanut komean viiden päivän sängen. Olin testannut veitsen terävyyden käsikarvoihin, mutta parransänki on aina oma juttunsa.

Jännittyneenä tein vaahtoa ja stroppasin veistä, olo oli samantapainen kuin ensimmäisellä ajokerralla. Veistä kasvoille asetellessa mietin jo, että joudunko turvautumaan Gilletten höylään, joka vieläkin kaappia koristaa. Veitsi poskelle, syvä hengitys ja keskittyminen, ensimmäinen veto ja partaveitsi lähti poistamaan sänkeä kuin unelma, jättäen jälkeen melkein sileän posken.

Sen jälkeen mielen valtasi helpotus ja parranajo sujui melkein vihellellen. Ajoin kaulan kahteen kertaan vastakarvaan ilman ylimääräistä ärsytystä eli veitsi oli todellakin terävä. Uskaltaisin melkein sanoa, että veitsi oli aivan yhtä hyvässä terässä kuin sen paketista ottaessani ajovalmiina. Jokainen kohta terästä leikkasi kuin unelma.

Tästä sain viikonloppua varten enemmän kuin hyvän mielen. Hoonaus ei ole salatiedettä, se on kädentaito helpommasta päästä. Nyt on helppo pitää partaveitsi hyvässä kunnossa ja saa vain nauttia klassisista parranajoista.